Allekirjoittaneen ja Lordin yhteinen taival alkoi kesällä 2002, kun bongasin TV:stä varsin erikoisen näköisen musiikkivideon. Videolla lauma hirviöitä soitti melodista rokkia vahvalla kasarivivahteella, ja kyseli että rakastaisinko monsterimiestä. No mikä jottei. Kappaleen esittäjäksi paljastui Lordi, ja kappalehan oli tietysti Would You Love A Monsterman? Kappale jäi päähän, ja Get Heavy-pitkäsoitto piti hankkia heti sen ilmestymisen jälkeen. Biisien vahva taso yllätti todella positiivisesti, ja levy juuttuikin soittimeeni tehopyöritykseen useamman kuukauden ajaksi. Näin bändin livenä ensimmäistä Tampereella vuoden 2003 alkupuolella, ja sen jälkeen suhde onkin kehittynyt tasaista tahtia kuherruskuukauden jälkeen aidoksi rakkaudeksi.

Nyt kun noita aikoja miettii, niin voi todeta että kylläpäs ne vuodet vierivät kovaa tahtia. Kyyti Lordin kanssa on noudatellut tuttua kaavaa, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Paljon on tapahtunut, asioita joiden aiheuttamia fiiliksiä on turha edes yrittää kuvailla sanoin. Kokemuksia, joista voi kertoa sitten vanhana äijille lastenlapsille. Kyyti on ollut hurjaa, ja tällä hetkellä se vauhti on kovempaa kuin koskaan. Tästä asiasta olen vain ja ainoastaan vilpittömän onnellinen, koska viimeisen vuoden aikana nämä meidän monsterimme ovat tehneet sen mihin me fanit tiesimme jo aikoja sitten bändin pystyvän. Toivottavasti homma pysyy kasassa tässä mielettömässä pyörityksessä, jota myös musiikkibisnekseksi kutsutaan.

On todella vaikeaa irrottaa Lordista jotain tiettyä osaa, mikä olisi ylitse muiden. Kyseessä on niin kokonaisvaltainen paketti, joka ei voi tehdä muuta kuin toimia. Liiallinen imagon kehuminen jättäisi varjoon sen tosiseikan että bändin musiikki on omalla sarallaan äärettömän toimivaa rokkausta, kun taas homman perusteleminen pelkän musiikin perusteella saisi unohtamaan kaiken visuaalisen herkun, mikä tekee Lordista niin ainutlaatuisen paketin mikä se on. Meikäläiselle koko kattaus toimii niin täydellisesti kuin se on vain mahdollista.

Loppupeleissä kyse on rockbändistä, joka tekee kaikkensa saadakseen sinut viihtymään. Kuka voi oikeasti väittää, etteikö olisi maailman siistein juttu nähdä lauma hirviöitä soittamassa tarttuvaa rokkia räjähdysten ja paljettisateiden keskellä? Mikä voi olla hienompaa kuin laulaa äänensä käheäksi ja osoitella pahamaineisella heavy-merkillä kohti yläilmoja? Lordi avaa oven maailmaan jota millään muulla bändillä ei ole tarjota, ja ainakaan minun ei tarvitse kahta kertaa miettiä astunko siitä ovesta sisään.

Kuulin tästä ”hirviöproggiksesta” vähän ennen kuin tuo Monsterman- video pamahti ruutuun nelosella ensimmäisen kerran. Voiko meillä täällä pohjolassa tällaista ilmiötä olla? Tämän suuntaisia oli ehkä ajatukset kun tuo video biiseineen kolahti oitis. Get Heavy levynä potkii loistavasti. Hittikertsien ilotulitusta löytyy biisistä toiseen. Sanalla sanoen: toimii! Ekaa keikkaa Nosturissa odotin kovasti, enkä suotta. Meininki oli mahtavaa, bändi toimi ja yleisö mukana alusta ensi pommista lähtien. Toisella Nosturin keikalla olin messissä puuhailemassa show:n parissa. Se oli aamusta yön tunneille kaikkineen varsin mielenkiintoinen kokemus.

Kotimaisesta ulkomaiseen musaan tulee kuunneltua sujuvasti. Jos nyt jotain vaikuttavaa etsii, niin KISS Hartwall areenalla vuonna -97 oli todella vaikuttava. Kuunnellut C-kasetit, vinyylit ja musavideot saivat todellisen täyttymyksen tuolla keikalla, kun ensi kertaa tämän pumpun näin livenä, ja vielä alkuperäisessä kokoonpanossa. Oma bändi, The Blues Brothers Believers on tahkonnut ympäriinsä muutaman vuoden bluesmobilella. Meno sekä meininki, vauhti ja vaaralliset tilanteet jatkuvat...