« Takaisin Keikat -sivulle

Live: 25.06.2004, Nummirock 2004, Nummijärvi

Kirjoitti: NeonLightChild

Lähdin aamulla junalla Kemistä 8.08 ja olin perillä Seinäjoella joskus kahden kieppeillä päivällä. Marssin heti alkajaisiksi perhehotelli Nurmelaan jossa minulle oli varattuna huone. Päätä särki junamatkan takia ihan tosissaan, ja kun normaali päänsärkytabletti ei tuntunut auttavan yhtään, jouduin ottamaan migreenilääkkeen. Hieman hutera olohan siitä tuli kuten aina, mutta joka tapauksessa lähdin pikkuhiljaa taapertamaan kohti matkakeskusta josta bussikyydin Nummijärvelle oli määrä lähteä. Matka sujui leppoisissa merkeissä. Istuin lähes koko matkan ajatuksiini vaipuneena ja mietiskelin tulevia tapahtumia, lähinnä Lordin ja Stratovariuksen keikkoja sekä Amenin tapaamista.

Nummijärvelle päästyäni ostin rannekkeen ja marssin sisälle. Löysin Amenin yllättävän helposti ja halausten jälkeen hän kyseli minulta kuulumisia ja kehui vaatetustani (farkkujeni oikeassa lahkeessa sekä takataskuissa oli hopeat Lordi-logot, ja T-paidassani luki "Amen"). Piakkoin paikalle saapui myös Amenin lapsuudenkaveri Iksa. Siinä hetkisen jutusteltuamme Amen kysäisi minulta haluaisinko tavata bändin muutkin jäsenet. Tuskin vaikea arvata mitä vastasin... Lähdimme sitten backstagen aidan luo ja jäimme Iksan kanssa odottelemaan kun herra Harsopää lähti etsimään muita muusikoita. Hetkisen päästä hän palasi Enary ja itse Pääperkele mukanaan, ja toi minulle samalla nipun Lordi-tarroja joihin sain kaikilta nimmarit. Siinä samalla pyysin bändiläisiä rustaamaan nimmarit myös pariin levyn kansivihkoseen, pikkuveljeni Lordi-lippikseen ja muutamalle yksittäiselle paperille, minä kun olin lupautunut hommailemaan nimmareita myös parille kaverille (tai no lupautunut ja lupautunut - kaverini uhkasivat päästää minut päiviltä mikäli en heille suosiolla nimmareita hommaisi).

Kalmistus ilmestyi paikalle myös, mutta missä vaiheessa, se on jäänyt täysin hämärän peittoon. Hänelle ei sen kummemmin tarvinnut itseäni esitellä koska olimme tavanneet ennenkin. Enaryn kanssa tuli puhetta tatuoinneista ja hän esittelikin minulle omiaan. Hänen uusin Enary-aiheinen tatuointinsa oli niin hieno, että halusin välttämättä ottaa siitä kuvan (jonka myöhemmin lähetin Enarylle hänen pyynnöstään).

Jossain vaiheessa (ajantajuni oli tuolloin jo totaalisesti hukassa) Lordi innostui myös kehumaan vaatteitani ja totesi sitten että "Äläpä karkaa mihinkään, tulen kohta takaisin", häipyi backstagelle ja hetkisen kuluttua palasi mukanaan sekä video- että digikamerat. Siinä hän samalla kuvasi minua kun Amen rustasi nimmariaan paitaani. Asentoni mahtoi olla hieman epämääräinen ulkopuolisten silmin katsottuna; seisoskelin siinä lievästi sanottuna takakenossa Lordin kuvatessa minua takaapäin ja Amenin sotkiessa paitaani edestä. Kuvaussessioiden jälkeen yliherra Lordi ilmoitti, että hänen juuri kuvaamansa pätkä minusta tulee päätymään Lordi-DVD:lle jahka sellainen joskus julkaistaan. Ilmeeni mahtoi olla melko naurettava...

Paikalle saapunut Micke ihaili farkkujani myös, ja joku siinä heitti ilmoille että "Kyllä tuollaisilla kamppeilla jo backstagelle pääsee". Noh, niinpä Amen kysyi, haluaisinko myös pari sellaista yhteiskuvaa joissa bändin jäsenillä olisi maskitkin päällään. Voihan vietävä, tarviiko tuollaista nyt edes kysyä?! Lienee itsestäänselvyys että vastasin myöntävästi, olisipahan ainakin sellaisiakin kuvia joita luvalla saisi muillekin näyttää. Micke lupasi tulla hakemaan minut sovitusta paikasta heti keikan jälkeen.

Siinä Kalman kanssa jutustellessani huomasin, että Stratovariuksen jätkätkin saapuivat autolla paikalle. Noh – en tosin nähnyt kuin rumpalin joka istui etupenkillä, mutta oletan muiden bändin jäsenten olleen autossa myös, tummennettujen lasien takana piilossa (tai mahdollisesti tulleen muilla autoilla perässä, whatever). Kun kävi ilmi, että fanitan Stratoa ihan kympillä, Sasu (The Metal Günther) livahti hetkeksi backstagen aitojen sisäpuolelle ja takaisin tullessaan lahjoitti minulle kaksi Stratojen Jörg Michaelin rumpukalvoa. Siinä silmät kuin lautaset päässä tuijotin vuoroin kalvoja, vuoroin Sasua, ja meni hetki ennen kuin sain mumistua hänelle hämmentyneet kiitokset. En ollut osannut varautua mihinkään tuonkaltaiseen yllätykseen, joten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja uskon ilmeeni tehneen sen varsin selväksi myös ulkopuolisille. ;) Samoihin aikoihin sain myös Kalmistukselta lahjoituken; kaksi hänen plekuaan.

Noin pari tuntia ennen Stratovariuksen vetoa saapui vastaherännyt Kitakin paikalle. Hän kirjoitti puuttuvat nimmarinsa tarroihin sun muihin Lordi-aiheisiin juttuihin mihin olin aiemmin muiden nimmarit jo saanut. Jutustelimme niitä näitä, ja innostuipa herra siinä uutukaista Kita-tatuointiaankin esittelemään. Oli se niin hieno että pakkohan se oli kameralle tallettaa. ;) Amenin taas tallustaessa paikalle tyrkkäsin kamerani hänen käteensä ja pyysin (okei, käskin) häntä ottamaan kuvan Kitasta ja minusta, ja pikaisesti neuvoin hänelle miten kamera toimii. Noh, joko neuvoin liian huonosti tai sitten vika oli meidän muumiossamme (hyi minua, saako tuollaista edes sanoa ääneen?!), mutta ei hän ensi yrittämällä saanut yhtään kuvaa otettua vaikka väitti oikeasta napista painaneensa. Kyllähän herra hetkisen kuluttua sai pari onnistunutta kuvaa otettua, jonka jälkeen lahjoitin kameran Kitalle ja sanoin että nyt hän saisi näyttää osaavansa käyttää kameraani paremmin kuin Amen. Osasihan se. Avaruuden olioksi harvinaisen viisas ilmiö tuo meidän pikku-Kitamme. :)

Kitan häipyessä jäimme Amenin kanssa vielä hetkeksi kahdestaan jutustelemaan. Siinä samalla annoin hänelle (etukäteis)syntymäpäiväkortin ja –lahjan, ja vannotin, ettei niille saisi nauraa. Eipä armas muumiomme nauranut, mutta virnuili kyllä leveästi. Se, mitä hänelle lahjoitin, jääköön sivuseikaksi. ;) Joku teräväsilmäinen voi ottamistani kuvista sen bongata, siis mikäli ylipäätään niitä kuvia koskaan nettiin saan.

Siinä sitten pikkuhiljaa siirryin päälavan eteen odottelemaan Stratovariuksen keikkaa. Odotusajasta en kovin paljoa muista, ja jostain kumman syystä *köh* itse keikkakaan ei ole jäänyt niin hyvin muistiin kuin ne aiemmat neljä Strato-keikkaa jotka olen nähnyt. Settilistan muistan nipin napin, järjestyksestä sitten ei ole hajuakaan. Hyvin pojat kuitenkin vetivät, ja kuulinpa siinä samalla ensimmäistä kertaa suosikki Stratoviisuni Eternitynkin ihan oikeasti livenä.

Sitten alkoi se piinaava odotus. Hieman vajaa tunti Lordin keikan alkuun. Se oli kolmas kerta kun Lordin livenä näin, joten eipä minua se juurikaan jännittänyt. Mielenkiinnolla siinä seurailin lavasteiden rakennusta ja samalla tekstailin parhaan kaverini kanssa. Ilma alkoi viiletä. Käteni olivat aivan kohmeessa joten yhden tekstiviestin kirjoittaminen vei lähes ikuisuuden. Eikä asiaa helpottanut yhtään se, että nojailin siihen pirun kylmään rauta-aitaan...

Ihmeen hyvin sain aikani siinä kulumaan, ja pian Lordi jo kuulutettiinkin lavalle. Settilista oli sama kuin PartyPlanetissakin, joten en sitä ala tähän erikseen kirjoittamaan. Kiinnostuneet voivat lukea listan esim. Monstermaniacin PartyPlanet-raportista. :) Mutta takaisin itse keikkaan... Ainoa mikä hieman häiritsi oli se, että lava oli turhan kaukana ja aivan liian korkealla. Mitään kauhean hyviä lähikuvia soittajista ei siis onnistunut ottaa. Hyvin hirviöt kuitenkin vetivät settinsä läpi, ja keikan loppupuolella sain napattua Kitan rumpukapulankin, tosin monen mutkan kautta. Kapula lensi ensin suoraan eteeni mutta tippui sitten järjestyksenvalvojan jalkoihin. Pyysin häntä nostamaan kapulan, ja juuri kun sain kapulasta otteen, eräs vieressäni ollut jätkä otti toisesta päästä kiinni ja meinasi kiskoa kapulan kädestäni. Siinä lähes hampaat irvessä ja rystyset valkeana puristin kapulaa käsissäni enkä päästänyt irti. Luovuttihan se hemmo vihdoin, ja soi minuun erittäin tappavan mulkaisun kun nauraen totesin että "Mulla kyllä on jo yksi Kitan kapula ennestään mutta ei anneta sen häiritä." Mä taidan olla vähän ahne. :D

Keikka päättyi luonnollisesti WYLAM:iin, ja noin pari minuuttia sen jälkeen kun monsterit olivat häipyneet lavan taakse tuli Micke hakemaan minut backstagelle, aivan kuten oli aiemmin päivällä luvannut. Annoin kamerani Johannalle ja menin sitten monsujen keskelle poseeraamaan. Johannan lisäksi muutama muukin napsi meistä kuvia, tosin minulla ei ole aavistustakaan ketkä ja miksi. Tuon lisäksi pyysin Johannaa vielä ottamaan pari kuvaa minusta & Amenista, jolloin Amen lahjoitti minulle keikkapyyhkeensä ja plektransa, ja sen jälkeen poseerasin vielä parissa kuvassa Kalman kanssa. Sen jälkeen Micke lähtikin näyttämään tietä miten pääsisin ulos alueelta. Juttelimme vielä hetken ja lähtiessäni kiittelin häntä ties kuinka moneen otteeseen.

Käveleskellessäni alueelta pois taisin herättää aika lailla huomiota; raahasin toisessa kädessäni kahta rumpukalvoa ja toisessa kädessä likaista pyyhettä, ja hymyilin ihan aivottomana. Itse asiassa hymyilen vieläkin, vaikka nyt tätä kirjoittaessani on heinäkuu jo hyvällä alulla. Pienestä se tyhmä on iloinen, tosin eipä tuo nyt mikään ihan pieni ilonaihe ollut.

Seuraavana päivänä suuntasin kohti Kouvolan PartyPlanetia. (Raportin loppuosa täällä)