« Takaisin Keikat -sivulle

Live: 22.05.2004, Tuiskula, Nivala

Kirjoitti: Hemitys (hemitys@monsterdiscohell.com)

Lähdimme Synnin kanssa ajelemaan Oulusta kohti Nivalaa jo viiden aikoihin iltapäivällä, ja 2-3 tunnin mittainen ajomatka kohti Tuiskulaa kului varsin rattoisasti(?) Lordin kumpaakin pitkäsoittoa kuunnellessa sekä meikäläisen väsäillessä mielessäni biiseistä suomenkielisiä versioita - esim. Biomechanic man kääntyy varsin luontevasti Biomekaaniseksi mieheksi. Kannattaa kokeilla jos sinulla on ylimääräistä aikaa...

Saavuimme perille huomattavasti etuajassa, ovien aukeamiseen oli vielä yli tunnin verran aikaa. Kun läheinen Nestekään ei varsinaisesti houkutellut, päädyimme pitämään itsemme lämpiminä nautiskelemalla nestemäisiä virvokkeita Tuiskulan pihapiiriin kuuluneen ränsistyneen talon vierellä. Tihkusateessa, tottakai. Haunted town, anyone?

Noin kahdeksan aikaan ovet Tuiskulaan vihdoin aukesivat, ja hillitön ajantappaminen alkoikin välittömästi. Paikallinen nuoriso piti itsensä liikkeessä tanssimalla itsensä näännyksiin diskopuolella "viimeisimpien"(esim. E-rotic, Captain Jack, jne) tanssihittien tahdissa.

Sisäänkäynti itse Tuiskulan saliin on joka kerta yhtä mielenkiintoista: saliin kun johtaa nimittäin kolme täysin samanlaista ovea. Jännittäväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että järjestyshenkilöt avaavat ovet salin puolelle aina täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ja tietysti tällä kertaa ensimmäisenä aukesi se meistä kauimmainen ovi, joten pikaspurtille oli tälläkin kertaa tarvetta. Se kannatti, ja pian löysimmekin itsemme eturivistä odottelemasta keikan alkua.

Tässä vaiheessa ehdinkin sitten silmäillä täysin uudistuneen lavarakennalman kunnolla. Aikaisemmilta keikoilta tutut portit olivat kadonneet, ja niiden tilalle olikin pystytetty ränsistyneen mökin seinämä. Mökkeröisen takaa pilkottikin sitten pimeää metsämaisemaa kuvannut taustalakana, joka taisi tosin olla jo käytössä viime vuoden keikoilla. Uutta puolta edustivat myös Enaryn koskettimien taakse ilmaantuneet urkupillit sekä valtaisa tykki, joka oli tosin tilanpuutteen takia jouduttu sijoittamaan lavan eteen lattialle. Summa summarum, muutos parempaan ja ehdottomasti näyttävämpään suuntaan!

Jonkin ajan kuluttua yleisön kasvavaan mölyämiseen saatiin vastakaikua, kun kirkonkellot löivät ensimmäisen kerran. Monsterican Dreamilta tuttu intro lähti jylisemään, ja Starbuckin miehekkään äänen saattelemana lavalle astelivat Enary sekä Kalma. Pian heidän jälkeensä Kita pinkoi rumpusettinsä taakse, ja ryhtyi paukuttamaan Bring it onin massiivisia ensitahteja. Amen ja itse pääperkele Lordi ilmestyivät esiin ensimmäisen räjähdyksen jälkeen, ja helvetti oli jälleen irroillaan.

Heti shown startattua huomasi, kuinka järjettömän hienolta bändi näyttikään uuden rekvisiittansa äärellä. Myös valovastaavalle on annettava iso plussa, värit sekä tehosteet palvelivat kokonaisuutta todella tyylikkäästi.

Bring it onin jälkeen siirryttiinkin välittömästi yhteen Get Heavyn tähtihetkistä, Not the nicest guy. Tämän jälkeen meikäläisellä karkasikin kontrolli settilistan ja muun "oleellisen" huomioimiseen, show kun otti allekirjoittaneen täyteen hallintaan eikä tilanteessa voinut muuta kuin polkea jalkaa ja heiluttaa nyrkkiä ilmassa. Hittejä sekä hurjia rutistuksia sateli toinen toisensa perään, eikä tilannetta helpottanut yhtään monstereiden entisestään hurjistunut lavapresenssi.

Etenkin Kita on rankentanut lavashowtaan todella paljon, lonkeropää innostui välillä hakkamaan kannujaan seisoaltaan - tahtiakaan missaamatta. Kalman armottomuus konkretisoitui jälleen viattoman roudarin nuijimiseen ja äityipä bikerizombie keikan loppupuolella vielä ampumaan haulikollakin, vaatimattomasti suoraan yleisöä päin! Samoin kuin Kitan, myös Enaryn lavashow saattaa joskus jäädä hieman huomioimatta johtuen siitä että kumpikin heistä on sidottu omien instrumenttiensa taakse. Pitäkääpä silti silmänne auki, tämä neitohan moshaa rankemmin kuin keskiverto heavy-bändi yhteensä. Amen oli jälleen oma viihdyttävä itsensä, ei voi kuin ihmetellä kuinka noin maanisesti ja nykivästi liikkuva muumio saa klaarattua Forsaken Fashion Dollsin soolon sormenkaan irtoamatta. Mutta siinä paha missä mainitaan, ilmeisesti kyseinen harsopetteri on langettanut allekirjoittaneen päälle jonkinlaisen Muumion kirouksen, sillä tälläkään keikalla en onnistunut nappamaan yhtäkään niistä plektroista mitkä Amen suuntaani viskoi. Välillä plektrat kimpoilivat kämmenestä lattialle, välillä hävisivät kuin tuhka tuuleen. Todella mystistä ja pelottavaa. Mutta ehkä jonain päivänä kirous murtuu. Jonain päivänä.

Ja sitten meillä on koko lauman johtaja, itse Lordi. Tämä hirviö todellakin tietää kuka on, mikä on ja mitä täytyy tehdä ollakseen näyttävä. Edellisiin keikkoihin verrattuna Lordi nousi vielä suuremmaksi, ilkeämmäksi ja julmemmaksi kuin yksikään muista monstereista - varastamatta silti yhtään showta. Lähes jokaisen kappaleen aikana Lordi esitteli meille jonkin uuden "lelun", uutuuksia olivat mm. rakkikoirasta tehty kaapu, savuava pääkallo sekä Blood red Sandmanin joulupukkitamineet.

Jokaiselle jäsenelle oli myös pyhitetty oma spesiaalihetkensä, ja tämä lisäsi keikan viihtyvyyttä todella paljon. Kita ei tosin tainnut nauttia omasta hetkestään mitenkään ylettömästi, ihmispetoa härnättiin nimittäin mehukkaan näköisellä lihapalalla jota roikoteltiin rumpusetin yläpuolella. Aikansa hapuiltuaan Kita sylkäisikin polttavaa happoa suoraan kohti lihaa. Amenille suotiin pieni hetki esitellä taitojaan kuusikielisen varressa ennen Biomechanic mania. "Ancient Assassin" luikauttikin meille soolonpätkän, johon kuului myös vahvasti eräänkin Ässän mieleentuovaa mikkikikkailua. Enaryn hetki oli tietysti lyhyehkö ja äärimmäisen kaunis pianoballadi Magistra Nocte, jonka aikana lava pimeni tummansiniseksi ja sytkärit syttyivät yleisössä. Kalman bravuurista ei kellään varmasti ole epäselvyyttä, häijyistä häijyimmän nimikkobiisi oli koko keikan raskainta antia ja toimi livenä vielä levyversiota paremmin.

Kuten tekstistä onkin jo varmasti käyny ilmi, koko keikka oli yhtä suurta juhlaa alusta loppuun saakka. Varsinaisen shown lisäksi huippuhetkiä itselleni olivat mm. yllämainuttu plektrakyttäily Amenin kanssa, lopun verenpunainen paperisilppusade sekä Lordin ilmeisen improvisoitu muunnelma Devil is a loserin sanoituksiin: "All you got was laughter, and ACE FREHLEY on your back...". Shock me!

Ja niinkuin aina ennenkin, Lordin keikasta raportin väsääminen oli aikamoista tuskaa. Ja tuskaa siksi, koska koko showta on täysin mahdoton koittaa kuvailla muutamilla sanoilla ja adjektiiveilla. Jokaisen kappaleen aikana tapahtuu jotain spesiaalia, pommit räjähtelevät, biisit jyräävät kuin heikkopäinen sonni, itse bändi jne. Tämä täytyy todellakin nähdä, pelkkä kuvaileminen ei riitä. Ja sitten kun kaiken on nähnyt, sanat eivät riitä kuvailemaan mitenkään koko pakettia. Tämä tekeekin Lordista täysin ainutlaatuisen kokemuksen, koska tällaista showta ei tarjoile tällä hetkellä kukaan muu. Eli jos sinulla on mahdollisuus päästä Lordin keikalle, älä jätä sitä väliin mistään hinnasta. Tulet katumaan päätöstäsi!

Joops. Elikkä lähdimme kaverini Akin kanssa Kajaanista kohti Nivalaa ajamaan noin kello yhden aikaan. Vettä, maalaistuoksua ja traktoreita tuli vastaan koko ajan. Näkyvyys välillä aivan nolla. Matkavarrella tuli Kissin Destroyer - Rock And Roll Over ja Lordin The Monsterican Dream taas varsin tutuksi. No Kissiähän olen jo noin 16 vuotta kuunnellut mutta silti se jaksaa aina innostaa uudestaan ja aina uudestaan. No saavuttiin sitten Nivala -nimiseen paikkaan. Tunti siinä pörrättiin ja kierreltiin kauppoja ja Alkokin löytyi yllättävänkin nopeasti. Heh. Kerran vuonna 97 kävin katsomassa Stratovariusta joten jokseenkin tuttu oli paikka. No siinä sitten baarissa kahvilla ja Kotipizzassa syömässä. Ja ei kun Tuiskulaan parin puhelun jälkeen. Tavattiin siinä sitten Lordi (kuten oli aikaisemmin jo sovittu) ja muu bändi ja kaikki muut jotka pyörittävät Lordi-kalustoa. Sitten jutustelun, höpöttelyn, pakollisten KISS-juorujen vaihdon ja muun ohella alkoikin soundcheck joka jo siinä vakuutti aika lailla koska ennen en ole Lordin keikalla ollut. Lordilla alkoi maskeeraus joten jäätiin ns. hengailemaan ja tappamaan aikaa. Kello alkoi lyödä jo 23 jolloin ovet aukaistiin. Biisilistaa en muista tarkkaan, enkä järjestystä mutta voin vakuuttaa että kesän paras keikka oli. Pommeja / pyroja ja viihdykettä oli yllin kyllin. Lava itsessään oli jo jonkinmoinen spektaakkeli. Kuviakin sain räpsittyä keikan aikana noin sata, eikä passaa unohtaa bändipaitojen myyntiä ja oheistavaraa jota oli runsaasti. Oli ns. jokaiselle jotakin. Keikan jälkeen pikaisesti fotosessiot bändin kanssa jotka onnistuivat älyttömän hyvin. Kiitos Lordin... päästiin sitten jo autolle ja sain sitten avattua ostamani pullon ja matka jatkui Kärsämäkeen ja siellä paikalliseen kuppilaan. Puolen tunnin verran viihdytin itseäni ohrapirtelöllä ja sitten matka taas kohti Kajaania. Matka kului taas vesisateessa, lannanhajussa ja musiikin parissa, kuten kuvitella saattaa. Kajaanissa oltiin noin klo 3:30 ja ei kun unta kuulaan.

Tommi ja Lordi kielet pitkinä!